The Big Bad Taxman

<--

Viime viikolla tuli tuhosi yksityiskartanossa Washingtonissa afrikkalaisen ja afroamerikkalaisen taiteen mittaamattoman arvokkaan kokoelman. Palokunta tuli paikalle nopeasti, mutta paloposteista ei tullut tarpeeksi sammutusvettä.

Komea kartano ehti palaa parisen tuntia ennen kuin viiden korttelin päästä löytyi toimivia paloposteja, mutta siihen mennessä taideaarteet olivat jo porona.

Peggy Cooper Cafritz on varakas taiteen keräilijä, jonka keräämät työt olisivat myöhemmin päätyneet taidemuseoihin. The Washington Post -lehti kuvaili menetystä kirjoittamalla, että kun taiteilija kuolee, hänen taulujensa hinta nousee, mutta kun taide kuolee, ei jää mitään.

Tulipalo aiheutti washingtonilaisten parissa joko taas -reaktion. Sen seurauksena, että palokunta ei saanut tarpeeksi vettä, kahden vuoden aikana ovat palaneet Georgetownin vanha kirjastotalo, Eastern Market -kauppahalli ja suuri asuintalo Adams Morganin alueella.

Peggy Cooper Cafritzin koti oli Washingtonin rikkaiden perheiden alueella. Siellä taloissa on turvakameroita, muureja ja kalliita hälytysjärjestelmiä, mutta tulta vastaan niistä ei ole vaan siihen tarvitaan toimiva vesijohtoverkko. Markkinalähtöinen ratkaisu olisi se, että rikkaat korjauttaisivat vesijohtoverkon omilla rahoillaan, mutta sitä he eivät halua tehdä.

Washingtonin kulttuurikartanon palolla ja Minnesotassa vuosi sitten elokuussa tapahtuneella sillan romahtamisella on verotukseen liittyvä yhtymäkohta. Kun verorahaa ei ole, niin moottoritiesillat kuin vesijohtoverkotkin mätänevät korjauksen puutteessa.

Kun valtio verottaa,

valtio varastaa

Amerikkalainen infrastruktuuri on tunnetusti huonossa kunnossa. Syynä siihen on se, että sekä republikaanit että demokraatit ovat lietsoneet verotuksen vastaista absolutismia kymmeniä vuosia. Amerikkalaisten veronmaksajien liiton keulamies Grover Norquist sanoo, että valtio varastaa ihmisiltä, kun se kerää veroja. Verojen korottaminen edustaa absoluuttista pahaa amerikkalaisessa poliittisessa järjestelmässä.

Verojen vastaisuus on poliittinen voimanlähde, koska sellainen poliitikko, joka osaa kaikkein uskottavimmin luvata, että hän ei nosta veroja, pärjää vaaleissa. Hänen tehokkain aseensa on väittää poliittisesta vastustajastaan, että tämä hautoo salaisesti verojen korottamista ja nostaa niitä heti kun pääsee valtaan.

Demokraatti Adrian M. Fentylle kävi näin, koska hän on nyt valmis verojen korotuksiin saadakseen lisää painetta Washingtonin vesijohtoverkkoon. Hän nousi pormestariksi pari vuotta sitten lupaamalla uljaasti, että hän on mies, joka saa asiat luistamaan ilman verojen korottamista.

Myös presidentti Barack Obama lupasi vaalikampanjassaan, että “95 prosenttia amerikkalaisista ei joudu maksamaan senttiäkään enempää veroja” hänen aikanaan. Hän aikoo rahoittaa suuret ja kalliit uudistuksensa korottamalla vain sellaisten amerikkalaisten veroja, jotka ansaitsevat yli 250 000 dollaria vuodessa. Heitä on kansasta viisi prosenttia. Rikkaista ei muutenkaan ole väliä, koska he eivät äänestä muutenkaan demokraatteja.

Obaman veropoliittinen linja on vain muunnelma hänen edeltäjänsä George Bushin linjasta. Bush julisti, että kenenkään veroja ei pidä nostaa. Obama on samaa mieltä 95-prosenttisesti, koska hän haluaa nostaa vain rikkaiden veroja, joita on hänen laskujensa mukaan vain viisi prosenttia kansasta.

Kun Obama haluaa kaikki kansalaiset kattavan terveydenhoidon piiriin, siitä koituu kymmenessä vuodessa biljoonan dollarin lasku. Obaman on saatava rahat jostakin, mutta suostuvatko rikkaat maksamaan? Tuskin.

Yhdysvallat kuin

iso ja riski portsari

Amerikkalaisen yhteiskunnan ongelma on se, että asevoimat vievät liian suuren osan verorahoista. Kun Yhdysvaltojen sotilaskulut ovat enemmän kuin kaikkien muiden maailman maiden vastaavat kulut yhteensä, on helppo ymmärtää, että vesiputkien ja siltojen korjaamiseen ei aina riitä rahaa.

Puolustusministeri Robert Gates, joka tunnetaan yli puoluerajojen järkevänä miehenä, korosti muutama kuukausi sitten ulkopolitiikan tärkeyttä ja vaati diplomatialle lisää voimavaroja.

Gates vertasi hyvin epätavallisessa puheenvuorossaan amerikkalaisten sotilaiden ja diplomaattien epätasapainossa olevia resursseja kertomalla, että puolustusministeriö Pentagonin henkilökunnan pelkät terveydenhoitokulut ovat suuremmat kuin koko Yhdysvaltain ulkoministeriön budjetti. Hän lisäsi vielä, että amerikkalaisten sotilassoittokuntien ylläpito maksaa saman verran kuin Yhdysvaltain kaikki suurlähetystöt maailmalla.

Yhdysvalloista puhuttiin takavuosina maailmanpoliisina, mutta sitä olisi ehkä parempi verrata portsariin. Maailma voidaan nähdä suurena kapakkana, joka on täynnä väkeä. Kun ovella seisoo riski portsari valmiina puuttumaan isoilla nyrkeillään rähinöitsijöihin, ihmisillä on turvallinen olo. Kapakkavertaus toimii myös sikäli, että en ole nähnyt yhtään kapakkatappelua, jossa toisena osapuolena ei olisi ollut portsaria.