Kirjeenvaihtajan analyysi: Yhdysvaltain historiallisista välivaaleista tuli demokraattien torjuntavoitto – mutta miten käy Donald Trumpin?
Demokraattien hämmentävä onnistuminen johtui pitkälti republikaanien kompuroinnista, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.
WASHINGTON.
Nämä välivaalit jäävät historiaan.
Tätä kirjoittaessa on selvää, että demokraatit vähintään säilyttävät niukan enemmistönsä senaatissa. Jos Georgian osavaltion vaalien toinen kierros päättyy demokraattiehdokkaan voittoon, enemmistö jopa kasvaa. Demokraattien tappio edustajainhuoneessakin jäänee hyvin niukaksi – ääntenlasku on siellä vielä kesken.
Istuva presidentti on sadan viime vuoden aikana onnistunut vain kolmesti puolustamaan puolueensa asemia senaatissa ja häviämään alle kymmenen paikkaa edustajainhuoneessa. Viimeksi näin kävi vuonna 2002, presidentti George W. Bushin kannatuksen ollessa (siirryt toiseen palveluun) huikeat 68 prosenttia välivaalien aikana.
Bidenin suosio taas on yksi historian alhaisimmista. Demokraatit suuntasivat välivaaleihin tilanteessa, jossa inflaatio on pysytellyt ennätyksellisen korkeana ja maailmanlaajuinen energiakriisi piinaa kansaa bensapumpuilla.
Kuulostaa vähän samalta kuin demokraattipresidentti Jimmy Carterin kaudella 1970-luvun lopulla. Inflaatio oli näin korkea viimeksi silloin ja öljykriisi ravisteli markkinoita. Mutta Carterin johtamat demokraatit hävisivät välivaaleissa paikkoja sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.
Miten siis demokraatit onnistuivat tällä kertaa? Vai olisiko parempi kysymys se, miten republikaanit epäonnistuivat niin pahasti?
Ilmeisin syy republikaanien epäonnistumiseen löytyy Mar-a-Lagosta. Voisikin sanoa, että entinen presidentti Donald Trump hävisi republikaaneille jo kolmannet vaalit putkeen.
Trumpin tukemat ehdokkaat yksi toisensa jälkeen hävisivät vaalinsa niissä osavaltioissa, joissa puolueiden välillä on todellista kilpailua. Erityisen merkittäviä tappioita olivat osavaltiotason kuvernöörinvaalien ja osavaltiosihteeritaisteluiden tappiot, joissa niin kutsutut vaalikieltäjät hävisivät yksi toisensa jälkeen.
Tappiot ovat tulevien presidentinvaalien kannalta tärkeä voitto demokratialle, sillä nyt vaalikieltäjät eivät pääse estämään vaa’ankieliosavaltioissa äänestystuloksen hyväksymistä.
Vielä ennen välivaaleja vaikutti selvältä, että Trump nousisi halutessaan jälleen republikaanien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Nyt ehdokkaalta näyttää luultavimmin Floridassa puolueen vaalivoittoa siivittänyt Ron DeSantis.
Toinen ilmeinen syy on yksinkertaisuudessaan se, että republikaanien politiikka osoittautui liian radikaaliksi yhdysvaltalaisille. Puolueen yritys rajoittaa aborttioikeutta ympäri maan sotii yhdysvaltalaisten enemmistön oikeustajua vastaan.
Tämä johti esimerkiksi siihen, että valtaosa itsenäisistä äänestäjistä, jotka eivät ole rekisteröityneet kummankaan puolueen jäseniksi, äänesti demokraatteja (siirryt toiseen palveluun).
Se on jälleen kerran poikkeuksellista välivaalien historiassa. Samoin kuin se, että alustavien tuloksien perusteella moni äänestäjä on saattanut ”jakaa äänestyslipukkeensa”, eli äänestää kumpaakin puoluetta eri virkoihin.
Jos tulkintansa haluaa viedä pitkälle, voisi ajatella että asiakeskeinen politiikka on tekemässä paluuta Yhdysvaltoihin. Äänestäjät eivät lähteneet liikkeelle Bidenia vastaan kuten republikaanit toivoivat, vaan haluamiensa muutosten puolesta.
Vaikka radikaaliehdokkaat hävisivät näissä vaaleissa, ei polarisaatio häviä yksillä vaaleilla yhtään minnekään.
Republikaanien uusi ykköstykki Floridan kuvernööri Ron DeSantis on linjauksissaan Trumpin kanssa melkein identtinen, lukuunottamatta vaaleihin liittyvien salaliittoteorioiden levittämistä.
Demokraateilla on yhä hankaluuksia palvella monimuotoista äänestäjäkuntaansa, jota yhdistää parhaiten republikaanien vastustus. Varsinkin, kun puolueen on käytännössä mahdotonta viedä läpi poliittisia päämääriään jaetussa kongressissa.
Vaikka inflaatio ei vetänyt demokraatteja tappioon, ennen vuoden 2024 vaaleja edessä on todennäköisesti taantuma. Vähän kuten Jimmy Carterin kausi vuonna 1980, myös Bidenin ensimmäinen presidenttikausi voi päättyä työttömyyden kasvaessa, jos taantuma venyy.
Carter jäi yhden kauden presidentiksi, jonka seuraajaksi valittu Ronald Reagan käänsi maan politiikan jyrkästi oikealle.
Tämän vuosikymmenen Reaganin paikasta taistelevat nyt Trump ja DeSantis. Kumpikin on linjauksiltaan Reaganiakin radikaalimpi.
Vaalitulos antoi uskoa Yhdysvaltain demokratian kestävyydestä paineen alla, mutta republikaanien maltillistuminen odottaa vielä aikaansa.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.