The Democrats' surprising success was largely due to the Republicans' stumble, writes Yle's U.S. correspondent Iida Tikka.
These midterm elections will make history.
As of this writing, it's clear that the Democrats will at least maintain their slim majority in the Senate. If the state of Georgia's runoff election is decided in favor of the Democratic candidate, their majority will only grow. The Democrats' loss in the House of Representatives will also be very narrow – the vote count is still in progress.
In the last 100 years, the sitting president has only succeeded three times in protecting his party's Senate majority while losing fewer than ten seats in the House of Representatives. The last time this happened was in 2002 when President George W. Bush's support was a staggering 68% during the midterm elections.
On the other hand, President Joe Biden's popularity is one of the lowest in history. Democrats headed for midterm elections at a time when inflation is at record highs and a global energy crisis is plaguing the nation at the gas pump.
It sounds a bit like what happened during Democratic President Jimmy Carter's term at the end of the 1970s. Inflation was similarly high, and an oil crisis shook the markets. But the Carter-led Democrats lost seats in both the House and Senate in the midterm elections.
So how did the Democrats succeed this time? Or a better question might be, how did the Republicans fail so badly?
The most obvious reason for the Republicans' failure can be found at Mar-a-Lago. One could say that former President Donald Trump lost his third election in a row for the Republicans.
One by one, Trump-supported candidates lost their elections in states with any real competition between the parties. Particularly significant were the defeats in state-level governor and secretary of state elections, where so-called "election deniers" were defeated one after the other.
These defeats are an important win for democracy concerning the upcoming presidential elections, as now election deniers will be unable to prevent acceptance of the election results in swing states.
Even before the midterm elections, it seemed clear that Trump, if he wished, would be the Republican presidential candidate for the 2024 presidential elections. Now the most likely candidate looks to be Gov. Ron DeSantis, who carried the party to an election win in Florida.
The second apparent reason is simply that Republican politics turned out to be too radical for Americans. The party's attempt to restrict abortion rights across the country is at odds with most Americans' sense of justice.
This led, for example, to the vast majority of independent voters – who aren't registered as a member of either party – voting for Democrats.
Again, this is exceptional in the history of midterm elections. As well as the fact that the preliminary results suggest that many voters may have "split their ballots," i.e., voted different parties for different offices.
If you want to take this interpretation a step further, you might think that issue-oriented politics is making a comeback in the U.S. Voters did not turn against Biden as Republicans hoped but toward the changes they wanted.
Although the radical candidates lost in these elections, polarization isn't going anywhere in a single election.
The new Republican frontrunner, Florida Gov. DeSantis, is almost identical to Trump in his policies – except for spreading conspiracy theories about the election.
The Democrats still face challenges serving their diverse electorate, which is united best in its opposition to the Republicans. Especially when it's almost impossible for a party to push through its political goals in a divided Congress.
Although inflation didn't drag Democrats to a defeat, a recession is likely before the 2024 elections. Like Carter's term in 1980, Biden's first presidential term could end with rising unemployment if the recession drags on.
Carter served one term as president and was succeeded by Ronald Reagan, who turned the country's politics sharply to the right.
Trump and DeSantis are now fighting to be the Reagan of this decade. Both are more radical in their policies than Reagan.
This election result gave credence to the resilience of U.S. democracy under pressure, but the Republican response is yet to come.
Kirjeenvaihtajan analyysi: Yhdysvaltain historiallisista välivaaleista tuli demokraattien torjuntavoitto – mutta miten käy Donald Trumpin?
Demokraattien hämmentävä onnistuminen johtui pitkälti republikaanien kompuroinnista, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.
WASHINGTON.
Nämä välivaalit jäävät historiaan.
Tätä kirjoittaessa on selvää, että demokraatit vähintään säilyttävät niukan enemmistönsä senaatissa. Jos Georgian osavaltion vaalien toinen kierros päättyy demokraattiehdokkaan voittoon, enemmistö jopa kasvaa. Demokraattien tappio edustajainhuoneessakin jäänee hyvin niukaksi - ääntenlasku on siellä vielä kesken.
Istuva presidentti on sadan viime vuoden aikana onnistunut vain kolmesti puolustamaan puolueensa asemia senaatissa ja häviämään alle kymmenen paikkaa edustajainhuoneessa. Viimeksi näin kävi vuonna 2002, presidentti George W. Bushin kannatuksen ollessa (siirryt toiseen palveluun) huikeat 68 prosenttia välivaalien aikana.
Bidenin suosio taas on yksi historian alhaisimmista. Demokraatit suuntasivat välivaaleihin tilanteessa, jossa inflaatio on pysytellyt ennätyksellisen korkeana ja maailmanlaajuinen energiakriisi piinaa kansaa bensapumpuilla.
Kuulostaa vähän samalta kuin demokraattipresidentti Jimmy Carterin kaudella 1970-luvun lopulla. Inflaatio oli näin korkea viimeksi silloin ja öljykriisi ravisteli markkinoita. Mutta Carterin johtamat demokraatit hävisivät välivaaleissa paikkoja sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.
Miten siis demokraatit onnistuivat tällä kertaa? Vai olisiko parempi kysymys se, miten republikaanit epäonnistuivat niin pahasti?
Ilmeisin syy republikaanien epäonnistumiseen löytyy Mar-a-Lagosta. Voisikin sanoa, että entinen presidentti Donald Trump hävisi republikaaneille jo kolmannet vaalit putkeen.
Trumpin tukemat ehdokkaat yksi toisensa jälkeen hävisivät vaalinsa niissä osavaltioissa, joissa puolueiden välillä on todellista kilpailua. Erityisen merkittäviä tappioita olivat osavaltiotason kuvernöörinvaalien ja osavaltiosihteeritaisteluiden tappiot, joissa niin kutsutut vaalikieltäjät hävisivät yksi toisensa jälkeen.
Tappiot ovat tulevien presidentinvaalien kannalta tärkeä voitto demokratialle, sillä nyt vaalikieltäjät eivät pääse estämään vaa'ankieliosavaltioissa äänestystuloksen hyväksymistä.
Vielä ennen välivaaleja vaikutti selvältä, että Trump nousisi halutessaan jälleen republikaanien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Nyt ehdokkaalta näyttää luultavimmin Floridassa puolueen vaalivoittoa siivittänyt Ron DeSantis.
Toinen ilmeinen syy on yksinkertaisuudessaan se, että republikaanien politiikka osoittautui liian radikaaliksi yhdysvaltalaisille. Puolueen yritys rajoittaa aborttioikeutta ympäri maan sotii yhdysvaltalaisten enemmistön oikeustajua vastaan.
Tämä johti esimerkiksi siihen, että valtaosa itsenäisistä äänestäjistä, jotka eivät ole rekisteröityneet kummankaan puolueen jäseniksi, äänesti demokraatteja (siirryt toiseen palveluun).
Se on jälleen kerran poikkeuksellista välivaalien historiassa. Samoin kuin se, että alustavien tuloksien perusteella moni äänestäjä on saattanut ”jakaa äänestyslipukkeensa”, eli äänestää kumpaakin puoluetta eri virkoihin.
Jos tulkintansa haluaa viedä pitkälle, voisi ajatella että asiakeskeinen politiikka on tekemässä paluuta Yhdysvaltoihin. Äänestäjät eivät lähteneet liikkeelle Bidenia vastaan kuten republikaanit toivoivat, vaan haluamiensa muutosten puolesta.
Vaikka radikaaliehdokkaat hävisivät näissä vaaleissa, ei polarisaatio häviä yksillä vaaleilla yhtään minnekään.
Republikaanien uusi ykköstykki Floridan kuvernööri Ron DeSantis on linjauksissaan Trumpin kanssa melkein identtinen, lukuunottamatta vaaleihin liittyvien salaliittoteorioiden levittämistä.
Demokraateilla on yhä hankaluuksia palvella monimuotoista äänestäjäkuntaansa, jota yhdistää parhaiten republikaanien vastustus. Varsinkin, kun puolueen on käytännössä mahdotonta viedä läpi poliittisia päämääriään jaetussa kongressissa.
Vaikka inflaatio ei vetänyt demokraatteja tappioon, ennen vuoden 2024 vaaleja edessä on todennäköisesti taantuma. Vähän kuten Jimmy Carterin kausi vuonna 1980, myös Bidenin ensimmäinen presidenttikausi voi päättyä työttömyyden kasvaessa, jos taantuma venyy.
Carter jäi yhden kauden presidentiksi, jonka seuraajaksi valittu Ronald Reagan käänsi maan politiikan jyrkästi oikealle.
Tämän vuosikymmenen Reaganin paikasta taistelevat nyt Trump ja DeSantis. Kumpikin on linjauksiltaan Reaganiakin radikaalimpi.
Vaalitulos antoi uskoa Yhdysvaltain demokratian kestävyydestä paineen alla, mutta republikaanien maltillistuminen odottaa vielä aikaansa.
This post appeared on the front page as a direct link to the original article with the above link
.